Vinkkejä aktiiviseen synnytykseen


Perustarpeista huolehtiminen

Synnytyksen aikana on tärkeää muistaa syödä ja juoda riittävästi, sillä nälkäisenä ja janoisena myös supistuksia sietää huonommin. Riittävästä ravitsemuksesta huolehtiminen auttaa jaksamaan synnytyksen loppuun asti. Synnytyksen alkuvaiheessa voi syödä kunnollisen lämpimän aterian, jos se tuntuu vain maistuvan. Synnytykseen voi varata pientä suolaista ja makeaa naposteltavaa oman maun mukaisesti. Synnytyksen intensiteetin kasvaessa synnyttäjä ei välttämättä tunne olevansa nälkäinen tai janoinen, joten tukihenkilön on hyvä muistuttaa säännöllisesti ainakin juomaan. Hyvin tärkeää on myös varmistaa synnyttäjän säännöllinen virtsaaminen, sillä täyttyvä virtsarakko lisää supistusten kivuliaisuutta.

Synnytyksen käynnistyessä on tärkeää levätä ja torkkua mahdollisimman paljon. Varsinkin ensisynnyttäjien on hyvä varautua valvomaan yhden yön supistusten kanssa, joten voimia kannattaa käyttää harkiten. Koko synnytyksen ajan kannattaa vaihdella lepojaksojen ja aktiivisten jaksojen välillä. Moni synnyttäjä kertoo torkkuneen vielä ponnistusvaiheenkin supistusten välillä. Tyynyjen ja muiden apuvälineiden avulla rentoutuminen ja lepo onnistuu tarvittaessa myös pystymmissä asennoissa.

Hengityksestä rentoutta synnytyksen aikana

Erilaiset hengitystekniikat auttavat keskittymään ja rentoutumaan. Jos jatkuvasti supistuksen aikana pidättää hengitystä tai ylihengittää tiheästi, voi se alkaa vaikuttaa vauvan hapensaantiin heikentävästi. Synnytyksen aikana ei tarvitse välttämättä muistaa mitään erityistä hengitystekniikkaa, vaan hengitys saa olla aivan spontaania. Hengityksessä on oleellisinta kiinnittää huomiota erityisesti uloshengitykseen ja mahdollisimman rentona pysymiseen.

Avautumisvaiheessa kannattaa supistuksen aikana keskittyä omaan hengitykseen kuitenkaan muuttamatta sitä mitenkään supistusten aikana ja välissä. Avautumisvaiheen edetessä hengityksen pitäminen samanlaisena supistuksen aikana kuin ennen sitä voi kuitenkin käydä vaikeaksi. Tällöin voit kokeilla hengittää supistuksen aikana mahdollisimman syvään ja rauhallisesti, pitäen samalla hartiat mahdollisimman rentona alhaalla. Oman kontrollin säilyttämistä voi tehostaa pitämällä supistuksen aikana esimerkiksi tasaista vokaaliääntelyä tai laulamista.

Synnytyslaulussa hyödynnetään äänen käyttöä ja oikeanlaista hengitystä. Synnytyslauluun ei tarvita laulutaitoa, eikä lauluäänellä ole merkitystä. Synnytyslaulussa on tarkoitus tuottaa supistuksen aikana tasaista matalaa ääntä, esimerkiksi jatkuvaa tasaista a konsonanttia tai matalaa murinaa. Sen voi alkuun aloittaa esimerkiksi vain hengittämällä ääneen ja huokailemalla ja muuttaa ääntä omien tuntemusten mukaan, kuitenkin niin ettei ääni muutu kireäksi tai kiljuvaksi. Synnytyslaulu perustuu siihen, että se auttaa kehon omaa endorfiinin eritystä, auttaa keskittymään, pitää rentona ja tuo synnyttäjälle omaa hallinnan tunnetta. Synnytyslaulussa tärkeintä on pitää suun ja leuan alue rentona, ääni matalana ja uskaltaa antaa äänen tulla. Suun ja leuan alueella on hermostollinen yhteys lantionpohjaan ja kohdunsuulle, joten jos suun ja leuan alueen saa pidettyä rentona, myös kohdunsuu aukeaa paremmin ja vauva pääsee laskeutumaan.

Siirtymävaiheessa synnyttäjä hengittää kuten avautumisvaiheessa tähänkin asti. Eniten kannattaa keskittyä pitkään rauhalliseen uloshengitykseen. Omaa kehoa kannattaa kuitenkin kuunnella, ja jos supistuksen aikana pinnallisempi hengitys tuntuu luontevalta, sitä kannattaa kokeilla. Toiset synnyttäjät hyötyvät tässä vaiheessa enemmän synnytyslaulusta, toiset täydestä hiljaisuudesta ja hiljaa keskittymisestä.

Kun ponnistusvaiheessa hyödynnetään pystyasentoa, riittää yleensä hyvin, että hengittää vain mahdollisimman tavallisesti, ilman suurempaa hengityksen kontrollointia. Kun supistus alkaa, voi tuntua luontevalle vetää keuhkot täyteen ilmaa ja keskittyä rauhalliseen uloshengitykseen. Supistuksen aikana lantio tulisi pitää rentona ja välttää supistuksen tai venyvän tunteen vastustelua. Tässä voi olla apua synnytyslaulusta; matalasta murinasta ja äänenkäytöstä. Pitkäaikaista hengityksen pidättämistä voimakkaan ponnistamisen tarpeen aikana ei suositella, sillä se voi vaikuttaa myös vauvan hapensaantiin istukan kautta juuri kun vauva on kaikkein tiukimmassa paikassa. Juuri kun vauvan pää on syntymässä ja kiristää kovasti, on hyvä yrittää olla ponnistamatta voimalla, jolloin oloa voi helpottaa kevyt läähättävä hengittäminen. Jos ponnistusvaihe on hankala, esimerkiksi isokokoisen vauvan, epäsuotuisan tarjonnan tai pitkän keston vuoksi, voi ponnistusvaiheen etenemistä jouduttaa ottamalla supistuksen alkaessa keuhkot täyteen ilmaa ja uloshengittäessä käyttää ilmaa apuna työntöön kuten ulostaessa. Hengityksen pidättämisestä ei välttämättä ole hyötyä ja usein useampi lyhyt perättäinen työntö voi olla tehokkaampi kuin yksi erittäin pitkä. Omaa kehoa kannattaa kuunnella, ja tehdä kuten tuntuu parhaalle. Useimmiten synnyttäjä tuntee itse, milloin ja kuinka pitkään kannattaa ponnistaa ja tuntee, miten hengittäminen sujuu parhaiten.

Asennot aktiivisessa synnytyksessä synnytyksen käynnistyttyä

Liikkumisella ja asennoilla synnytyksen aikana on suuri merkitys synnytyksen kulkuun. On olemassa paljon tutkimusnäyttöä siitä, että pystyasennot ovat makuuasentoja hyödyllisemmät sekä äidille, lapselle, että synnytyksen kululle. Pystyasennoksi lasketaan kävely, seisominen, kyykkyasento, konttausasento, polviseisonta ja istuminen. Useimmiten etenkin avautumisvaiheen alkupuolella synnyttäjälle mukavin asento on olla pystyasennossa. Pystyasennoissa synnyttäjä voi kokeilla roikkumista esimerkiksi puolapuissa tai köydessä tai riippumista tukihenkilön kaulalla halausotteessa. Hyviä apuvälineitä mieluisimman asennon löytämiseksi ovat myös keinutuoli, säkkituoli, tavallinen tai käsinojallinen tuoli sekä jumppapallo. Kun pystyasentoon yhdistetään rauhallinen lantion pyörittely, niin synnytyskanavan tilavuudesta saadaan koko ala käyttöön ja kudokset myötäävämmiksi. Pystyasennossa moni synnyttäjä kokee etukumaran asennon parhaimpana, sillä silloin kohtu pääsee kallistumaan sille suotuisaan suuntaan, joka voi vähentää supistusten intensiteettiä.  Etukumarassa olemista helpottaa, jos voi nojata johonkin. Paras asento selviää kuitenkin vain kokeilemalla ja parhaalta tuntuva asento voi muuttua monta kertaa synnytyksen edetessä. Erilaisia asentoja voi hyödyntää yhdessä lääkkeettömien ja lääkkellisten kivunlievityskeinojen kanssa. Suositeltavaa onkin epiduraalipuudutuksen yhteydessä lepohetken jälkeen hyödyntää painovoimaa synnytystä edistämään.

Pystyasennon edut synnytyksen etenemisen kannalta:

– Supistustoiminta on aktiivisempaa, vahvempaa ja säännöllisempää, kuin puoli-istuvassa asennossa tai makuulla ja tarve supistusten lisäämiseen on usein vähäisempää.

– Kohdun tekemä supistustyö helpottuu, sillä supistuksen aikana kohtu laajenee eteen ja alaspäin eli poispäin selästä. Selinmakuulla painovoima on navasta kohti selkää, eli juuri päinvastainen supistusvoiman kanssa, jolloin kohtu joutuu työskentelemään painovoimaa vastaan. Pystyasennossa painovoima on samansuuntainen kohdun supistusvoiman kanssa jolloin kohdun supistustyö helpottuu.

 Kohdunsuun aukeaminen on tehokkaampaa, sillä vauvan pää jää painovoiman, sekä vatsan seinämän ja pallean lisääntyneen paineen vuoksi paremmin painamaan kohdunsuulle myös supistusten välillä. 

 Pystyasennossa lantion nivelet ja ligamentit päästävät lantiota vapaammin laajenemaan ja myötäämään laskeutuvan vauvan pään mukaisesti ja häntäluu pääsee vapaasti liikkumaan taaksepäin ja antamaan tilaa laskeutuvalle vauvalle. Synnytyskanavassa on jopa 30 % enemmän tilaa, kun synnyttäjä nousee makuuasennosta kyykkyasentoon. Pystyasennossa myös synnytyskanavan (synnyttäjän lannerangan) kulma on loivempi kuin makuulla mikä helpottaa vauvan laskeutumista.

 Erilaiset etunoja- ja muut pystyasennot voivat edesauttaa vauvan kääntymistä suotuisimpaan asentoon, jos epäillään esimerkiksi avotarjontaa, jossa vauvan kasvot ovat synnyttäjän vatsaa kohti.

Pystyasennon edut synnyttäjän ja vauvan voinnin kannalta:

 Supistusten välissä synnyttäjän on helpompi rentoutua ja supistuksia on helpompi ottaa vastaan kuin esimerkiksi selinmakuulla puoli-istuvassa asennossa. Pystyasennossa lantion alueen hermoihin kohdistuu vähemmän painetta, mikä helpottaa alaselkäkipuja. Näiden syiden vuoksi lääkkeellisen kivunlievityksen tarve on vähäisempää, millä on edullisia vaikutuksia myös vauvan vointiin.

 Pystyasento jouduttaa synnytyksen edistymistä siten, että sekä avautumisvaihe, että ponnistusvaihe ovat lyhempiä, kuin jos pystyasentoja ei ole hyödynnetty.

 Liikkuminen ja pystyasento synnytyksen aikana tuovat synnyttäjälle usein tunteen, että hän vaikuttaa omaan synnytykseen enemmän ja hallitsee itsensä paremmin.

 Ponnistusvaiheessa väliliha pääsee vapaammin venymään ja vauvan pää painaa välilihalle tasaisemmin, jolloin repeämien todennäköisyys on pienempi kuin puoli-istuvassa asennossa tai gynekologisessa asennossa jalat telineissä, sillä näissä asennoissa vauvan pään paine kohdistuu epätasaisemmin suoraan välilihan päälle ja välilihalla on vähemmän tilaa laajentua. Myös episiotomiaa tarvitaan harvemmin jos ponnistusvaiheessa on hyödynnetty pystyasentoa.

 Pystyasennolla on todettu myös olevan yhteys parempivointiseen vastasyntyneeseen ja pienempään vauvalle synnytyksen aikana aiheutuvaan ahdinkoon, sillä makuulla supistava kohtu painaa selkää kohti puristaen laskevaa aorttaa ja isoja laskimoita, mikä vähentää istukan verenkiertoa ja pystyasennossa verenvirtaus suonissa on vapaampaa.

 Pystyasennossa istukka irtoaa todennäköisemmin luonnollisesti ilman lääketieteellistä puuttumista ja tuolloin infektioiden ja suurempien verenvuotojen riski on pienempi.

Hyviä pystyasentoja synnytyksen aikana

Seisoen: Supistuksen aikana kohtu pyrkii laajenemaan alas- ja eteenpäin ikään kuin selästä napaa kohti. Seistessä kohtu ei joudu tekemään työtä painovoimaa vastaan, minkä vuoksi kohtu ei väsy niin helposti kuin esimerkiksi istuttaessa hieman takanojassa. Pystyasennolla on myös supistuksiin vahvistava vaikutus ja supistukset tuntuvat pystyasennossa siedettävämmiltä. Eteenpäin nojaaminen helpottaa yhä kohdun supistustyötä ja tuntuu monesti synnyttäjästä miellyttävältä. Seistessä painovoima auttaa myös vauvaa laskeutumaan alaspäin synnytyskanavassa ja tukeva haara-asento tekee tilaa synnytyskanavaan. Supistuksen aikana on hyvä nojata esimerkiksi oven karmiin, kohotettuun sänkyyn, seinään tai vaikka ottaa tukihenkilöstä halausote ja roikkua hieman. Jos käytettävissä on katosta roikkuva köysi, voi kevyt roikkuminen helpottaa supistuskipua. Samaan aikaan voi lantiota keinuttaa hitaasti sivusuunnassa tai tehdä lantiolla ympyrä- tai kahdeksikkoliikettä, mikä auttaa vauvaa hakemaan päätä suotuisimpaan asentoon. Supistusten välillä voi omien tuntemusten mukaan myös kävellä rauhallisesti tasamaalla tai rappusia, jos se tuntuu helpottavalle.

Seisoma-asentoa voi käyttää myös ponnistusvaiheessa. Hyvä asento on tuettu kyykkyasento, jossa tukihenkilö seisoo synnyttäjän takana ja tukee synnyttäjää kainaloiden alta. Synnyttäjä voi myös olla kasvot kohti tukihenkilöä ja roikkua tämän kaulalla tai nojata seisoma-asennossa esimerkiksi sänkyyn tai ikkunalautaan. Synnyttäjä seisoo jalat haara-asennossa ja polvet hieman koukussa. Tässä asennossa painovoima auttaa eniten ponnistusvaiheen työtä ja lantion tilavuus tulee kokonaan hyödynnettyä. Supistusten välillä voi kävellä tai seistä paikallaan ja supistuksen ollessa tulossa synnyttäjä siirtyy taas tuettuun hieman kyykkäävään asentoon.

Kyykkyasento on kaikkein fysiologisin synnytysasento. Kyykyssä lantion koko tilavuus on parhaiten käytössä, painovoima auttaa vauvaa laskeutumaan ja supistukset työntävät voimakkaimmin oikeaan suuntaan. Tämä asento on hyvä supistuksen aikana etenkin jos haluaa nopeuttaa synnytyksen kulkua. Avautumisvaiheessa supistusten välillä voi esimerkiksi seistä tai siirtyä konttausasentoon, sillä kyykyssä jalat väsyvät nopeasti. Vaihtoehtoisesti kyykkyasentoa käyttää supistusten välissä. Kyykyssä kannattaa ottaa käsillä tukea esimerkiksi puolapuista tai nojata tukevaan huonekaluun tai polvistunutta tai vuoteessa istuvaa tukihenkilöä vasten. Kyykkyasentoa voi hyödyntää myös ponnistusvaiheessa, mutta syvän kyykkyasennon käyttöön liittyy tutkimusten mukaan kohonnut riski repeämiin.

Synnytysjakkaralla synnyttäminen on fysiologisesti erittäin edullinen asento. Jakkaralla asento on tuettu kyykkyasento, jossa jalat eivät kuormitu vartalon painosta ja jalat pysyvät hyvin auki. Asentoa jakkaralla voi tukevoittaa sillä, että tukihenkilö istuu taakse vuoteelle ja ottaa synnyttäjän kainaloiden alta kiinni (kainalot tukihenkilön kyynärtaipeisiin) ja synnyttäjä nojaa tukihenkilöön. Vaihtoehtoisesti synnyttäjä voi nojata esimerkiksi selkää puolapuihin samalla pitää käsillä kiinni puolapuusta tai roikkua katossa olevasta köydestä. Toinen synnyttäjä taas hyötyy ponnistusvaiheessa hieman eteenpäin nojaamisesta. Jakkaralla ponnistaminen voi helpottaa selkäkipua verrattuna puoli-istuvassa asennossa mahdollisesti tuntuvaan selkäkipuun. Jakkaraa tulisi käyttää lähinnä ponnistusvaiheessa, sillä pitkään jakkaralla istuminen ja pitkään ponnistaminen voivat aiheuttaa ulkosynnyttimien kudosturvotusta.

Polviseisonta on erinomainen asento etenkin silloin, kun synnytyksen aikana on voimakasta selkäkipua. Polviseisonnassa hieman eteenpäin nojaten, jalat haara-asennossa oleminen helpottaa vauvan laskeutumista synnytyskanavassa. Polviseisontaa tukemaan voi apuna käyttää esimerkiksi jumppapalloa, sänkyä tai tyynykasaa. Palloon nojaten voi polviseisonnassa tehdä varovaista heijaavaa sivuttaisliikettä. Sairaalassa vakaan asennon voi myös saada nojaamalla polviseisonnassa kohotettuun sängynpäätyyn. Vartalon ja kohotetun sängynpäädyn väliin voi laittaa tyynyjä asentoa tukemaan ja jos sängynpääty ei ole aivan seinässä kiinni, tukihenkilö voi seistä vuoteen päädyn edessä ja pitää synnyttäjää käsistä. Supistusten välissä voi polviseisonnasta laskeutua istuvampaan asentoon polvilleen säärien päälle. Polviseisonta on fysiologian kannalta myös erinomainen ponnistusvaiheessa, sillä painovoima auttaa supistuksia ja synnyttäjän aktiivista työntämistä. Tässä asennossa jalat tulisi pitää haara-asennossa, jolloin lantiossa on mahdollisimman paljon tilaa. Synnyttäjän tulisi muistaa pitää hartiat rentona.

Asento, joka on puoliksi polvillaan ja puoliksi kyykyssä on hyvä asento supistusten ollessa voimakkaita. Tässä asennossa on kyykkyasennon edut, mutta se voi olla jaloille ystävällisempi asento kuin syvä kyykkyasento. Jalkojen asentoa kannattaa vaihtaa keskenään: toinen jalka eteen koukkuun ja toinen taakse polviseisontaan. Jalkojen asento kannattaa vaihtaa joka supistuksen välissä, niin asennossa jaksaa olla pidempään. Asento mahdollistaa myös ylävartalon heijauksen eteen-taakse suunnassa. Tässä asennossa voi ottaa tukea vaikka sängystä, jumppapallosta tai tukihenkilöstä.

Konttausasento on erityisen suositeltava etenkin silloin, kun vauva on avotarjonnassa, eli kasvot äidin vatsaa kohti. Konttausasennossa ristiselkä pysyy rentona, mikä voi helpottaa kivun tuntemusta. Konttausasennossa voi myös kokeilla nojailla ylävartaloa ja käsiä esimerkiksi jumppapalloon tai tyynykasaan. Pallon avulla on helpompi tehdä lantiolla sivuttaisliikettä ja auttaa liikettä ylävartalolla palloa pyörittäen. Tällainen lantion liikuttelu ja sivuttain heijaaminen auttavat usein vauvaa kääntymään yleisempään ja synnytyksen kannalta helpompaan asentoon, jossa vauvan kasvot ovat äidin selkää kohti.

Jos synnytyksen aikana sikiön sydänäänissä ilmenee poikkeavaa esimerkiksi puudutuksen jälkeen, voidaan synnyttäjää kehottaa sellaiseen konttausasentoon, jossa ylävartalo on selkeästi lantiota alempana ja peppu pystyssä. Tämä asento on erinomainen myös hyvin nopeasti etenevässä synnytyksessä, sillä tämä asento hidastaa supistuksia ja helpottaa painetta kohdunsuulla. Tällöin myös supistuskipu on usein hieman siedettävämpää. Asentoa voi hyödyntää myös siihen, jos alkaa ponnistuttaa voimakkaasti ennen kuin kohdunsuu on täysin auki.

Istuen: Avautumisvaiheen alussa lämmin suihku voi auttaa rentoutumaan ja lievittää alavatsan kipua. Istuessa saa pystyasennon tuomat hyödyt, mutta jalat eivät väsy niin paljoa. Istumisen voi yhdistää suihkuun pallon päälle tai suihkutuoliin. Hyviä istuma-asentoja on myös istua nojatuolissa tai wc istuimella hieman etukumarassa asennossa reidet irti toisistaan. Monet synnyttäjän pitävät keinutuolin liikkeestä. Tässä paino ei ole jalkojen päällä, asento on rento ja lepääminen on helpompaa. Jalkoja saa hyvin auki ja painovoima auttaa vauvaa laskeutumaan alemmas. Tavallisella tuolilla voi istua hajareisin ja nojata ylävartaloa tuolin selkänojaan. Joskus istuminen paikallaan kovalla alustalla voi kuitenkin tuntua synnyttäjästä epämukavalta asennolta. Jumppapallon päällä istuminen voi onnistua hyvin, vaikka kovemmalla alustalla istuminen ei onnistu. Jumppapallosta voi myös laskea hieman ilmaa pois, jos istuminen painaa lantionpohjaa ikävästi.

Jumppapallo on erinomainen apuväline synnytyksen avautumisvaiheessa hyvän asennon löytämiseen etenkin silloin, kun liikkuminen on rajoitetumpaa esimerkiksi KTG kuuntelun vuoksi. Pallolla istuttaessa pystyasento avustaa vauvan laskeutumista ja leveä haara-asento tuo maksimaalisen tilan lantioon. Pallon voi asettaa esimerkiksi vuoteen viereen, jolloin voi levätä vuoteeseen nojautuen. Jumppapallolla istuessa asento vastaa kyykkyasentoa, mutta siinä on rennompi olla ja lantion liikuttaminen on helpompaa. Oloa voi helpottaa ja vauvan laskeutumista edesauttaa tekemällä pallolla istuessa lantiolla rauhallisesti joko sivuttaisliikettä, ympyräliikettä tai kahdeksikkoa sen mukaan mikä parhaalta tuntuu. Jumppapallolla istuessa alaselän kipua voi helpottaa tens-laitteella tai laittamalla lämpöpussin alaselälle. Tukihenkilö voi antaa alaselkähierontaa, mikä toimii hyvänä kivunlievityksenä avautumisvaiheessa. Ennen ponnistusvaihetta voi asettaa pallon päälle ulkosynnyttimiä vasten sopivan lämpimän lämpöpussin tai vedellä täytetyn hanskan pehmittämään kudoksia ponnistusvaihetta varten.

Lepoasentoja: Konttausasennossa tyynyjen päälle lepäämään käyminen on vaihtoehtoinen lepoasento, jossa kohdun supistustyö on helpompaa kuin keinutuolissa. Tyynyjä olisi hyvä olla sen verran, että selkä tulee vaakatasoon tai hartiat hieman alaselkää korkeammalle selän ollessa suorana. Tällöin asento on rento ja siinä on helpompi levätä, sekä painovoima auttaa synnytystä edistymään levon aikana. Hieman etukumarampi asento (hartiat hieman lantiota alempana) saattaa kuitenkin helpottaa hyvin intensiivisiä supistuksia ja tehdä niistä siten siedettävämpiä.

Säkkituoli on hyvä lepopaikka synnytyksen aikana. Supistusten välillä voi nousta polviseisontaan ja supistuksen aikana kumartua konttausasentoon tai lievään etunojaan käsivarsiin tai tyynykasaan nojaten. Etunojassa olisi suositeltavaa, että selkä on vaakatasossa. Joskus jos synnytys etenee hitaasti ja epäillään vauvan olevan virhetarjonnassa (avosuisena tai pää hieman vinossa), voi asento jossa hartiataso on hieman lantiota matalammalla auttaa vauvaa kääntymään virheasennosta suotuisampaan asentoon.

Kylkiasento sopii hyvin synnytyksen aikana lepäämiseen. Monet synnyttäjät kokevat sen myös hyvänä ponnistusasentona.

Aktiiviseen synnytykseen valmistautuminen:

  • Hanki tietoa normaalista synnyttämisestä
  • Katsele rohkaisevia positiivisia synnytysvideoita
  • Lue inspiroivia kirjoja
  • Opettele kuuntelemaan omaa kehoa
  • Tee hengitysharjoitteita
  • Vastaanota säännöllisesti rentouttavaa hierontaa
  • Kokeile erilaisia synnytysasentoja kotiympäristössäsi
  • Oleile päivittäin konttausasennossa ja kyykkyasennossa
  • Tee säännöllisesti rentoutusharjoituksia
  • Varaa TENS-laite
  • Keskustele kumppanin/ doulan kanssa toiveista ja odotuksistasi
  • Mieti vaihtoehtojasi synnytyspaikan suhteen
  • Liiku säännöllisesti
  • Kirjaa synnytystoivelista